maanantai 30. lokakuuta 2017

Iltahämärä ja auringonnousu Prahassa


Kun toreilla hukkuu väenpaljouteen ja taivaalla porottava aurinko saa hien valumaan niskassa, voi elokuinen Praha tuntua melko tukalalta. Itse nautinkin kaupungista eniten auringonnousun ja -laskun aikoihin, jolloin kaupunki näyttää paremmat puolensa. Kokosinkin Prahasta kasa kuvia, jotka on napsittu hämärän hetkellä sekä aamunkoitteessa.

Ensimmäisenä päivänäni Prahassa lähdin tutustumaan vanhaan kaupunkiin puolen päivän aikaan. Tämä paljastui nopeasti huonoksi ideaksi. Valtavat ihmismassat olivat täyttäneet niin suuret aukiot kuin pienet toritkin, ja tämmöisellä alle 160-senttisellä hukkapätkällä ei ollut mitään mahdollisuutta edes kaivaa kameraa laukusta.

Seuraavana aamuna heräsinkin herätyskellooni klo 6:00, ja lähdin omassa rauhassa ihailemaan heräilevää Prahaa. Aurinko oli juuri nousemassa, ja kadut olivat käytännössä autiot. Täydellistä.


Astronominen kello

Prahan vanhan kaupungin aukio, jo pari tuntia myöhemmin tämäkin kuhisi ihmisiä



Muutama muukin aamuvirkku päätti tulla ottamaan kuvat Kaarlensillan ylle nousevasta auringosta

Illalla suuntasin kävelylle Letna-puistoon, joka sijaitsee kukkulalla Vltava-joen toisella puolella. Ennen auringonlaskua puistoon kerääntyi paljon nuoria skeittaamaan, katselemaan maisemia ja juomaan olutta. Illan hämärtyessä oli juuri oikea hetki hakea kuppi kylmää käteen ja liittyä seuraan. Sekä tietenkin kaivaa kamera esiin.



Näköaloja ei tarvinnut ihailla kuivin suin :)


 Letnasta näkyi koko joen toisella puolella levittyvä kaupunki

Jos siis välillä kaupungin kadut ahdistavat tai tunnelma on hikinen ja kiireinen, et välttämättä ole väärässä paikassa. Vain väärään aikaan!

torstai 26. lokakuuta 2017

Blogin uusi nimi


Viime helmikuussa kun perustin tämän blogin, en miettinyt sille nimeä sen kummemmin. Lätkäisin sivun ylänurkkaan vain ensimmäisen mieleen tulleen nimen, mikä jäi aika pian kaivelemaan. "Sille tielle jäin" on blogiani hyvin kuvaava lausahdus, joka jäi jo vuosia sitten matkalla pyörimään mieleeni.

Olin juuri täyttänyt 16 vuotta, ja olin ensimmäistä kertaa reissussa parhaan kaverini kanssa. Olimme lähdössä kielimatkalle Brightoniin kolmeksi viikoksi, ja luonnollisesti kihisimme innosta ja jännityksestä. Odotellessamme lentoa Helsingistä Lontooseen, majoituimme lentokenttähotellissa, jonka vastaanottovirkailija kertoi innoissaan, kuinka ainainen kaukokaipuu oli syttynyt hänellä teini-ikäisenä kielimatkalla. Juttutuokiosta jäi mieleeni lause "Kerran lähdin ja sille tielle jäin".

Ja uskon, että myös minua puri matkustuskärpänen juurikin tällä ensimmäisellä "omalla" ulkomaanmatkalla. Ja sille tielle jäin.