Uskomaton Cinque Terre

Tein viimeisenä reilipäivänäni päiväretken Milanosta Cinque Terreen. Ihana viiden kylän kokonaisuus Ligurian rannikolla lumosi minut täysin huolimatta vilkkaasta matkustusajankohdasta!

Matka junalla Milanosta La Speziaan kesti 3 tuntia, joten lähdin aamulla liikkeelle jo auringonnousun aikaan. Vaihdoin junaa Genovassa, ja kerkesin nipin napin sieltä jatkavaan junaan, sillä vaihtoaikaa oli vain 10 minuuttia. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä taskuvarkaita pinkoessani rautatieasemalla niin lujaa kuin jaloista lähti! La Speziaan saavuttuani pääsin heti junaan, joka kulkee Cinque Terressä, ja 5 minuutin matkan jälkeen saavuin eteläisimpään kylään, Riomaggioreen.

Riomaggiore

Riomaggiore oli varmaan lempikyläni. Värikkäitä taloja kallion kupeessa, kaunista luontoa, tomaatti- ja viinirypäleviljelmiä katujen vierellä sekä syvän sininen meri, jossa pääsi viilentymään kuumana elokuun päivänä. Kylän kivikkoisella rannalla oli jo puolenpäivän aikaan aika paljon porukkaa, mutta sain silti uida aalloissa melko rauhassa. Kokemuksen kruunasi italialainen pitsa, jota olin himoinnut koko reissun ajan! :D

Manarola

Kylien välillä kulkee junan lisäksi paljon eritasoisia polkuja patikointiin, mutta en itse päässyt niitä kulkemaan. Lähes kaikki reitit olivat harmillisesti suljettuja, joten tyydyin matkustamaan kylien väliä täpötäysissä junissa, joilla matka tosin taittui muutamissa minuuteissa.

Etelästä kuljettaessa toisessa kylässä, Manarolassa, oli ehkä Cinque Terren kuuluisin maisema, ja pidin paljon myös tämän kylän tunnelmasta. Manarolasta menin junalla suoraan neljänteen kylään Vernazzaan, mutta siellä en kauaa viihtynyt. Vernazza oli niin täynnä tursteja, ettei kaduilla mahtunut edes kävelemään. Kylän pikkuruisen hiekkarannan vesikin oli kaukana aiempien kylien kristallinkirkkaasta vedestä, joten suuntasin melko nopeasti askeleeni takaisin juna-asemalle.

Täynnä turisteja oleva Vernazza

Jätin retkellä kokonaan välistä Cinque Terren pohjoisimman kylän, joka on ilmeisesti vielä Vernazzaakin pahempi turistirysä. Vietinkin loppupäivän keskimmäisessä Corniglian kylässä, josta löytyi myös hieman syrjäisempi ranta. Corniglian erikoisuus on juna-asemalta kylään johtavat 374 askelman portaat (kyllä, laskin ihan itse!). Ylös kylään pääsee myös maksuttomalla bussilla, mutta pakkohan tämä järjettömän pitkä portaikko oli kerran kiivetä! Corniglia oli kaunis, mutta vietin viimeiset hetket Cinque Terrellä uiden lämpimässä vedessä.

Corniglia

Cinque Terre oli kyllä upea päätös reilille, ja tänne on ehdottomasti päästävä uudestaan seuraavalla Italian matkalla. Tosin, elokuussa en tänne enää lähde. Vaikka turistimassat hieman latistivatkin paikan ainutlaatuista tunnelmaa, nautin joka hetkestä, ja tekisin saman reissun uudestaan. :)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On the last day of my Interrail, I did a day trip from Milan to Cinque Terre. Even though it was the middle of August and the place was full of tourists, I really enjoyed it. I swam in the ocean, wandered around the villages and ate Italian pizza.

Cinque Terre has unique nature and the most beatiful small villages. The place is truly magnificent!

Tatravuoret: Patikkaretki yli 2 kilometrin korkeuteen

Juna puksuttelee läpi ylängön, ja välillä usvainen pilvi ympäröi maiseman kokonaan. Ikkunasta näkyy vihreää metsää, jonka vastapainona maisemaa halkoo kivinen kallio ja puiden välistä pilkahtelevat järvet. Yhtäkkiä maisema muuttuu, ja junan ikkunasta voi nähdä vaikuttavan vuoriston, kun pilvet antavat tilaa.

3 tunnin junamatkan päässä Slovakian pääkaupungista Bratislavasta sijaitsee mahtava Tatra-vuoristo (Vysoké Tatry), jossa kävin tekemässä reissun mieleenpainuvimman retken. Majoituin kolme yötä hieman kauempana pienessä kaupungissa nimeltä Poprad, josta taisi löytyä yksi (halpa) hostelli. Ja jollain ihme tuurilla tässä 8 hengen hostellissa tutustuin kahteen samanikäiseen suomalaiseen, jotka sain mukaan yhden päivän vaellusreissulle, jonka tarkoitus oli kiivetä valloittamaan huippu tässä vuoristossa.

Skokin vesiputous

Tatra-vuoristo sijaitsee Slovakian ja Puolan rajalla, ja meidän reittimme meni Slovakian puolella, lähtien Štrbské Plesosta. Reitti eteni siitä Skok-vesiputoukselle ja kauniiden vuoristojärvien ja -lampien ohi aina yli 2300 metriin vuoren huipulle, ja siitä alas Furkotská-laaksoon ja takaisin aloituspaikkaan. Reitti oli keskivaikea ja sen kesto on noin 6-8 tuntia, mutta me jäimme syömään eväitä ja lilluttelemaan varpaita lähes jokaiselle kauniille lammelle, joten patikkamme kesti koko päivän aamusta auringonlaskuun saakka.

Välissä kiipeämistä helpottamassa oli ketjuja. Tämä kohta on varmaan keväisin liukas, sillä suoraan oikealla puolella laskeutuu vesiputous.

Reitin alku ja loppu on metsäistä polkua.

Reitillä oli upeita maisemia, ja koska reitti ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä, ei vesiputouksen ohi päästyämme muut ihmiset juuri häirinneet menoa. Vaeltaessa saattoi pysähtyä pitkäksikin aikaa vain ihailemaan vuoria, laaksoja ja kirkkaita järviä ja luontoa.

Lähellä huippua vaeltaminen oli jo melko haastavaa, ja itse alle 160 senttisenä sain tarrata käsilläkin sopiviin otteisiin ainakin viimeiset sata metriä ennen huippua. Jotkin kohdat olivat myös niin jyrkkiä, ettei siitä kukaan ilman pientä kiipeilyä pääse. Viimeistään siinä vaiheessa kun vaatteetkin alkoivat kastua ohuen pilven imaistessa meidät sisäänsä, alkoi korkeus jo värisyttää. Vaikeimmissa ja liukkaissa kohdissa oli kuitenkin onneksi usein kallioon kiinnitetty ketju kapuamisen apuna.

Hyytävän kylmä järvi, jossa piti kuitenkin käydä pulahtamassa

Tämä oli varmasti reilini upein kokemus, sillä kerkesin jo kaivata luonnonrauhaa kolmen suuren kaupungin jälkeen. Reissun kruunasi uiminen vuoristojärvessä ja punainen täysikuu, joka näkyi tarpoessamme reitin viimeistä pätkää auringon jo laskettua.

Jos olet luonnon ystävä ja matkalla Slovakiassa, älä jätä tätä välistä! Reittejä on kaiken tasoisia ja pituisia, ja maisemat mykistävät varmasti jokaisen :)

Raikas vuoristovesi maistuu niin hyvältä lämpimän vesijohtoveden jälkeen

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

The most challenging and rewarding daytrip I have ever made. This hike in High Tatras in Slovakia took me 12 hours but all the pain in my legs the next day was totally worth it. The highest peak was in 2350 meters, and the views were amazing.